Nishiki cross master

Uusi, hyvä pyörä on ollut haaveissani jo useamman vuoden ja oikeasti hankintalistalla viime kesästä. Mietin jo keväällä juoksua korvaavia pitkiksiä kuntosalilla spinningpyörällä polkiessani, että oi olisipa pyörä, jolla tehdä tämä ulkona.

Sen lisäksi, että pyöräily on kiva urheilumuoto, on se myös valtavan kätevä keino siirtyä paikasta toiseen. Varsinkin Turun kaltaisessa kaupungissa, jossa etäisyydet ovat kohtuullisia ja myös pyöräteitä löytyy suht mukavasti, säästää pyöräillessä pidemmällä tähtäimellä sekä aikaa, että rahaa. 

Kun kerran päätin tämän opiskelijabudjetissani tuntuvan hankinnan tehdä, halusin löytää pyörän, joka todellakin toimii tarpeisiini. Halusin ehdottomasti cyclocrossin, joka sopii monelle alustalle ja toimii sekä lenkkipyöränä, että lyhyemmällä matkalla kaupunkiajossa. Cyclocrossien hintahaarukassa toivoin pyörän sijoittuvan pienempään päähän, miellyttävän silmää ja halusin siinä olevan levyjarrut. Sopivan kokoinen, eli pieni, runko oli löydyttävä ja sitäpä ei joka mallissa olekaan tarjolla! Tarvitsen pyörän, joka soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Nastarenkaat ja lokasuojat on talvella oltava ja kesällä mahdollista pidempää reissua ja tavarankuljetusta varten olisi pyörään saatava tarakka. Kesällä hankkinen myös klossipolkimet.

Nämä kriteerit mielessä "kilpailutin" useamman pyörän ja pyöräliikkeen ja päädyin ostamaan Nishikin Cross Masterin Turun StarVelosta.

Pyörän tiedot:

Runkokoot:	S/M/L/XL
Väri:	Ruskea
Runko:	Kolmoisohennettu alumiinirunko
Etuhaarukka:	Nishiki Aero, alumiini
Takavaihtaja:	Shimano RD-5701 105
Etuvaihtaja:	Shimano FD-3500 Sora
Vaihdevivut:	Shimano ST-3500 Sora 18-vaiht.
Kampisarja:	FSA Tempo Compact 50-34T
Ratassarja:	Shimano CS-HG50, 12-27T
Jarrut:	Tektro Lyra mekaaniset levyjarrut
Navat / Vanteet:	Formula / Nishiki CXD
Satula:	Prologo Kappa
Renkaat:	Schwalbe Road Plus 37-622
Paino:	12,3 kg

Olen aina tykännyt pyöräillä mutta tämä kaunotar on kyllä nostanut innostukseni aivan uudelle tasolle. Nyt kun vielä sulat kadut lakaistaan puhtaaksi pikkukivistä ja saan kevätrenkaat alle niin avot! Suunnitteilla ainakin yksi tasavauhtinen Turku-Helsinki sekä saaristoreissu joko täällä Turussa tai Ahvenanmaalla.

-anni

Kuntoilijan pohdintaa ja uusi aarre

Harmikseni syksyllä juoksun jäähylle pakottanut lonkkakipu ei ole täysin päästänyt otteestaan. Suunta on jo hyvä ja olen viime viikkoina uskaltautunut muutaman kerran juoksemaan ja huokaissut helpotuksesta kun vielä seuraavana aamunakaan lonkassa ei ole tuntunut jo tutuksi tullutta kuumotusta. 

Projekti Juoksija-lehden kanssa piti hyvää motivaatiota juoksemiseen yllä koko viime kevään mutta syksyllä rasitusvamman kanssa ja muutenkin koin tarvetta vaihteluun. Nautin juoksemisesta valtavasti ja aion ehdottomasti jatkaa lajin parissa mutta oon monipuolistanut harjoitteluani enemmän lihaskuntopainotteiseksi ja mukaan on tullut muunmuassa pyöräily.

Mun fysiikka ei ole optimaalinen pitkän matkan juoksuun. Ei sillä, ettäkö kaipaisin palkintosijoja tai että motivaattorini olisi alun alkaenkaan liittynyt muiden kanssa kilpailemiseen mutta koen olevani hidas, kehityn hitaasti ja kärsin jatkuvasti rasitusvammoista. Kaipaan eteenpäin vieviä onnistumisen kokemuksia ja onkin ollut mahtavaa crossfitissa treenata juttuja, joissa on vahvoilla.

Mä oon kuntoilija. En ammattiurheilija ja haluun pitää urheilun hyvän mielen tekemisenä. Haluun harrastaa juoksun lisäksi myös muita lajeja miettimättä sitä, miten ne vaikuttaa mun juoksuun. Tottakai jonkun tiettyyn lajiin liittyvän tavotteen, kuten puolimaratonin lähestyessä harjoittelun täytyy tukea tavotetta mutta jos tekee mieli treenata jalkoja salilla, voin tehdä niin tai vaihtaa juoksulenkki joogatuntiin, sekin sopii.

Oon onnellinen tästä kokemastani herätyksestä. Painoin niin tukka putkella juoksun syövereissä, että huomasin ajattelevani kaiken olevan menetetty kun juoksu ei kulje. Tavoitteet juoksun osalta, eli juosta Helsinki Half Maraton taas kesäkuussa ja maraton kun aika on oikea, on ja pysyy ja toivon tämän muutoksen treenityyliin jatkossa pitävän rasitusvammat poissa. 

No. Nyt menee materialistiseksi mutta onnellisuuteeni osallisena on ollut ehkä paras koskaan tekemäni hankinta, uusi fillari. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan Nishikin crossmaster-cyclocrossin ja olen ollut hankintaani enemmän kuin tyytyväinen. Maltoin ensimmäisinä öinä tuskin nukkua kun odotin pääseväni polkemaan tällä kaunottarella.

Tänään tällainen tarinapostaus mutta ajattelin pian kirjottaa vähän syistä pyörävalinnan takana ja alkuvuoden treeneistä nyt sitte kaiken selittelyn jälkeen!

-anni

Uusi vuosi ja uusi laji

Mulla kävi tässä Joulun alla niin ikävästi, että mun pari vuotta vanhasta tietokoneesta hajos kovalevy. Oliko varmuuskopiota? Ei tietenkään. Eikä mitään- ei muunmuassa yhtäkään mun kymmenistä tuhansista valokuvista- saatu pelastettua. Näköjään näitä kantapään kautta opittavia juttuja.

Aloinpa selailemaan myös blogia saadakseni turvaan kaiken mahdollisen menetetyn kuvamateriaalin ja miten kiva olikaan lukea omia juttuja vuoden varrelta. Tasan vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin vuoden 2014 suunnitelmista ja melkein muistan missä istuin ja mitä mietin tolla hetkellä. Yritänpä saada tästä kirjoittelusta säännöllisen harrastuksen niin on jatkossakin helpompi muistella asioiden kulkua.

Juoksuprojektini ei päättynyt ihan toivotulla tavalla mutta se, että liikunnasta on tullut elämäntapa on mahtava palkinto. En juossut maratonia. Kropan ehdoilla mennään mutta jospa tänä vuonna.

Muutoksista suurin on tietysti ollut uudet opinnot ja muutto Turkuun. Rankan syksyn jälkeen elämä alkaa asettua uomiinsa ja vuoden takaisia fiiliksiä muistellessa olen onnellinen tästä hetkestä. Edessä häämöttää selkeä päämäärä ja tähän vuoteen mahtuu varmasti paljon mielenkiintoisia juttuja.

Viikon päästä aloitan kauan mietinnässä olleen crossfitin on ramp-kurssin. Luulen, että laji sopii mulle hyvin ja tukee mun juoksutavotteita. Juoksun yksipuolisuus tuntuu olevan vähän liikaa mun kropalle kun nyt taas joululoman aikana enemmän juosseena kärsin vihottelevista lonkista. Juoksu jatkuu, totta kai, mutta joudun selvästi totuttelemaan kroppaa siihen vähän rauhallisemmin.

Vuoden kohokohtiin kuuluu myös vaellusmatka Alpeilla. Voisin kertoa siitä lisääkin mutta esimakua postauksen kuvista, jotka onnekseni olivat tallessa puhelimellani.

Tulkoon onnentäyteinen 2015!

-anni

Back in the game

Ihan jännitti kirjautua bloggeriin näin pitkän tauon jälkeen. Voi mitkä muutosten tuulet onkaan puhaltanu mun elämässä viime kuukausien aikana. Nyt alkaa uudet kuviot olla jokseenkin asettuneet uomiinsa ja kroppa kaipaa taas enemmän liikuttamista ja mieli haasteita tämmösten luovien juttujen, kuten blogin kirjottamisen muodossa.

Kesäkuussa mun vajaan vuoden mittanen juoksuprojekti sai vähän surullisen päätöksen, joka pakotti hetkeks pysähtymään ja on osaltaan ollut vaikuttamassa tämän blogin hiljaiseloon. Elokuussa kävin fysiatrin vastaanotolla muutaman viikon ajan kiusanneen lonkkavaivan takia ja lähdin kotiin katkerasti kyynelehtien kuuden viikon juoksukiellon kanssa. Valtavalla vaivalla rakennettu juoksukunto oli mielestäni tämän tuomion myötä historiaa ja maratonhaaveille sai heittää hyvästit. Kuten myös puolimaratonrevanssille, jonka olin suunnitellut syyskuun lopulle. Ei paljoa hymyilyttänyt.

Elämä on toki muutakin kuin juoksemista tai mitä kenellekkin, mutta saanen vähän avata tilannetta myös muilta kanteilta. Kesällä 2013 sain jälleen valtavan luku-urakan jälkeen hylsykirjeen haluamastani opiskelupaikasta, lääkiksestä. Myöhäisheränneenä oon vasta lukion jälkeen itsenäisesti perehtynyt fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan, jotka ovat pääsyvaatimuksina tiedekuntaan ja valtava työmäärä ei vaan tuntunut tuottavan tulosta. 

Päätin suunnata energiani toisaalle, alotin juoksukoulun, kävin töissä ja punniskelin vaihtoehtojani aina kun sille päälle satuin. Päätin yrittää vielä kerran. Luin ja juoksin ja luin ja juoksin, vietin aikaa mun perheen ja ystävien kanssa ja tää tasapaino tuntu toimivan. Mun kevät oli edelliseen verrattuna paljon rennompi ja stressittömämpi- toki myös tietotaso oli urakkaan ryhtyessä eri luokkaa mutta tiedän, että se rentous ja mielentila oli avain siihen missä mä oon nyt. Mä oon Turussa ja musta tulee hammaslääkäri.

Koulua on takana kohta kolme kuukautta ja näköjään aikalailla sen verran aikaa on vaatinut aloilleen asettuminen. Pitkät päivät on vaatineet veronsa ja sekä treenit, että bloggaaminen ja muut harrastukset on saanu jäädä vähemmälle.

Viime keskiviikkona olin toista kertaa niin mahtavan, Helsingissä tutuksi tulleen Runner's High:n Turun jouksuklubin treeneissä ja muutenkin päässyt taas treenin, erityisesti juoksun makuun. Kantapään kautta oppineena oon päättänyt tehdä asioita enemmän fiilispohjalta. Aion kyllä juosta maratonin mutta tässä matkalla sitä kohti kuunnella sykemittaria enemmän omia tuntemuksia ja säntillisen aikataulun sijaan juosta ja muuten treenata silloin kun haluan- onneksi aika usein.

Tämän pienen tilannekatsauksen myötä herätän taas blogin henkiin. Tiedossa lähinnä treeniaiheista asiaa ja välillä muutakin!

-anni

Kolmas pieni teko ja juhannuslenkki

#teko3: Nauti hetki keväästä.

Jää pysäkkiä aikaisemmin tai lähde lounastunnilla ulos, katsele ympärillesi ja havaitse siinä hetkessä kaikki ympärilläsi oleva. Valitse sinua inspiroiva yksityiskohta. Kiireen keskellä pysähtyminen ja hetkessä oleminen palauttaa ajatukset raiteilleen.

Kolmas pieni teko kehottaa nauttimaan keväästä- ajankohtaan sovellettuna kesästä (tai miksikä tätä nyt oikein voiskaan kutsua). +10 celsiusta ja tihkusade ei totisesti tunnu kesältä mutta aika turha sitä on harmitella asioita, joihin ei voi vaikuttaa. 

Suuntasin tää teko mielessäni Haagan villiruusupuistoon ja mulla kävi tuuri! Sain ihastella, kylläkin jo parhaan kukkimisaikansa ohittaneita, kukkia yhessä auringon kanssa.

Puisto on kivenheiton päässä mun kotiovelta ja tykkään kukkimisajan ulkopuolellakin käydä siellä käyskentelemässä. Siellä on jotenkin tunnelmallista ja kaunista, eksoottista tunnelmaa luovat lankutetut kävelyreitit ja yleensä tosi rauhallista.

Yhtään pysähtymisen ja rauhottumisen vaikutusta vähättelemättä haluun kertoa mun juhannusterapiasta. Lähin juhannusaattona juoksemaan ystävieni mökiltä ilman mitään suunnitelmaa lenkin reitistä tai pituudesta. Päätin lähteä yhteen suuntaan ja jossain vaiheessa kääntyä takasin samaa reittiä ni löytäisin takasin. Juoksin 3 km mökkitietä, jota reunusti ihanat maalaismaisemat. Tie pääty umpikujaan, käännyin ja päätin jatkaa matkaa vielä toiseen suuntaan, koska juoksu tuntu niin hyvältä. Mulla oli sykemittari päällä mutta päätin olla kattomatta sitä. Mennä vaan. Lopulta juoksin 9,8 km ja siihen kulunu tunti tuntu mun mielessä ehkä 15 minuutilta. Ihana flow. Tätä tää on parhaimmillaan.

Tästä viikosta eteenpäin noudattelen taas Simon juoksuohjelmaa ja rupeen miettimään seuraavia tavotteita. Eli maratonia. Apua. Mut mä pystyn siihen. 

Tiputan tän viimesen kuvan myötä tän postauksen kuvien laadun keskiarvon hävettävän paljon alemmas muttakun juoksu. Ja hyvä olo.

-anni

Toinen pieni teko ja make my magnum

#teko2: Lahjoita hyvää mieltä tuntemattomalle

Jätä bussin penkille, kirjaston kirjan väliin tai muualle matkasi varrelle viesti, joka tekee löytäjän onnelliseksi. Saatat saada aikaan hyvien tapahtumien vyöryn.

Mä oon hiljalleen taas alkanu treenaamaan. Sovittiin Simon, mun valmentajan kanssa, että juoksen tällä viikolla kolme lyhyttä, rauhallista lenkkiä. Alotin heti maanantaina ja juoksin tutun noin 5 km lenkin salille ja tein pitkästä aikaa myös vähän lihaskuntoa. Jätin sykemittarin kotiin. Syke tuskin nousi yli 130 koko treenin aikana mutta teki mieli yrittää vaan kuulostella kroppaa, tehdä vaan mikä tuntuu hyvältä. Tuntu tosi hyvältä.

Jätin tän viestin löydettäväks kuntosalin pukuhuoneen kaappiin. You are one of a kind, olet ainutlaatuinen. Muista se ja nauti siitä. Ei oo toista samanlaista.

Ja mitä mun matkan varrelle sattukaan tänä samaisena päivänä:

Joku tietysti saattanu kirjottaa itelleen muistiin tän uuden biisin (jota en sen enempää kommentoi:D) sanat ja vahingossa tiputtanu muistilappunsa mutta mua hymyilytti!

Oon odotellu lämmintä päivää mennäkseni testaamaan vanhalla ylioppilastalolla kesäkuun loppuun asti pidettävää Magnum-"jäätelöbaaria". Mitä pidemmälle kesäkuuta mennään, sitä epätodennäkösemmältä alkaa lämpimät päivät tuntumaan niin parempi lopettaa odottaminen!

Jätskiin saa ite valita joko valko- tai maitosuklaakuorutuksen lisäks kolme täytettä. Mä valitsin mustikkarouheen, pistaasipähkinän ja tummasuklaakiharan. Nam!

-anni

Novellen ja Arman Alizadin #pieniteko-kampanja

Näin vastoinkäymisiä kohdatessa mun tulee usein tehtyä pientä itsetutkiskelua. Mulla on takana työläs kevät pääsykoelukujen parissa ja kova treenitahti yhdistettynä pitkiin lukupäiviin vaatii vähän kurinalaisuutta. Suunnittelua ja päättäväisyyttä. 

Aina ei oo tuntunu hyvältä- sekä luvut, että lenkit on välillä ollu totaalista tervanjuontia ja on tosissaan saanu tsempata ittensä liikkeelle. Yks tuttu tässä keväällä kysykin multa, että miks teen jotain, mikä ei tunnu hyvältä. Se sai mut miettimään. 

Mun mielestä on tosi hienoa, kun joku löytää sen "oman jutun". Saa toteuttaa itseään ja mahdollisesti elätettyä itsensä tekemällä työtä, joka ei edes tunnu työltä. Seuraa omaa intohimoaan, eikä joudu pakottamaan itseään tekemään epämiellyttävältä tuntuvia asioita, suorittamaan. Ajatellaan, että asiat, jotka on tarkoitettu tapahtuviksi tapahtuu kyllä kun vaan tekee mitä sydän käskee. Ihana ajatus. Alasta ja asiasta riippumatta, mun mielestä on aina hienoa ja inspiroivaa seurata tai kuunnella ihmistä, joka on aidosti innoissaan tekemisistään.

Omalla kohdallani nään kuitenkin asiat vähän toisin. Mulla on selkee visio mielessäni siitä, mihin suuntaan toivoisin mun elämän menevän. Tiedän, että tiettyjen mun itse itselleni asettamien tavotteiden saavuttaminen, kuten lääkikseen pääseminen ja maratonin maaliviivan ylittäminen vaatii multa ajoittain totaalista mukavuusalueeltani poistumista. Joudun tekemään paljon töitä, tuntemaan epätoivoa ja ahdistusta ja vuodattamaan hikeä, myös kyyneleitä. Silti koen vahvasti, että se on sen arvosta. Jotkut saavuttamisen arvoset asiat elämässä saattaa välillä tuntua vastenmielisiltä. 

Se mikä on hienoa on, että jokainen meistä saa itse ja omilla valinnoillaan tehdä omasta elämästään just itelleen sopivan. Sinä päivänä, kun oon niin sinut itseni ja omien valintojeni kanssa, että voin vilpittömästi ja pyytteettömästi iloita muiden onnistumisista tuntematta sitä pientä kateutta, jota vastaan välillä vielä pyristelen kuullessani jonkun vaikka saaneen unelmiensa opiskelupaikan, koen olevani onnistunut.

Niitä omia valintoja. Löysin vähän myöhäisheränneenä Novellen ja Arman Alizadin kampanjan, #pieniteko itsesi hyväksi. Kampanjasivulla esitellään 10 pientä tekoa, joita tekemällä voi panostaa itseensä ja jakaa hyvää oloa. Teoista voi ottaa kuvia ja niitä voi jakaa sosiaalisessa mediassa #pieniteko-hashtagilla.

"Pienillä teoilla voit tuoda päivääsi suuren vaikutuksen. Lopettaa hetkeksi suorittamisen ja tuoda itsellesi hyvää oloa"

Mun mielestä tää on ihana idea ja täysin toteutettavissa siitä huolimatta, että varsinainen kampanja-aika taitaa jo olla ohi. Aloitin tänään ensimmäisellä pienellä teolla:

#teko1: Anna uudelle mahdollisuus. 

Tee tänään ruokaa, jollaista et ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Riko rutiinit ja innostu maistamaan uutta, se ravitsee myös mieltä.

Keitin aamupalaks puuroa hirssistä. Muistin ottaa kuvan vasta ku olin jo ehtiny peittää puuron lisukkeilla, mutta eikö ajatus oo tärkein.

Tein lisäks lounaaks hampurilaisen- en ekaa kertaa mutta pitkästä aikaa. Täysin uutta tässä oli kuitenkin yrttinen maustevoi, joka olikin itseasiassa tosi onnistunu. Laitoin voin sekaan chilijauheen ja mustapippurin lisäks vähän valkosipulia, sitruunamehua, lehtipersiljaa, basilikaa, rucolaa ja timjamia. Jauhelihapihvi ja valmis gluteeniton sämpylä vatsavaivaselle. Avot!

Aion tehdä näistä pienistä teoista kaikki kymmenen ja jakaa ne instagramin (@anni_ep) lisäks myös täällä blogissa. Mukavaa sunnuntaita!

-anni